sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Maailmankirjallisuus kylässä: Helsinki Lit 2017

Greenwell, Tervo ja Pamuk / Kuva: Saara Autere
Ensimmäinen Helsinki Lit -tapahtuma järjestettiin kaksi vuotta sitten. Savoy-teatterissa järjestettävä kirjallisuusfestivaali innosti kävijöitä ja vieraita jo ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Tänä vuonna festivaali sai vieraakseen mm. kirjamaailman massiivisimpiin tähtiin kuuluvan turkkilaisen Orhan Pamukin, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2006.

Pamuk sai minutkin tänä vuonna paikalle tarkastamaan festivaalitarjonnan. Hyvä niin, sillä kaksi loppuunmyytyä päivää vakuutti minut: Helsinki Litiä tarvitaan. Myös festivaalin ohjelmajohtaja Philip Teir huomautti YLE:n radio-ohjelmassa Helsinki Litin tarpeellisuutta, sillä Suomessa ei vastaavaa keskustelevaa, kansainvälistä kirjallisuustapahtumaa ole.

Tärkeää on pitää tapahtuma keväällä, koska kulttuuritarjontaa on huomattavasti vähemmän kuin syksyllä. Helsingin ja Turun kirjamessut ajoittuvat monien muiden tavoin syksylle, eikä näitä tapahtumia voi edes verrata Helsinki Litiin.

Tapahtuman idea on yksinkertainen: pistetään kotimainen ja ulkomaalainen kirjailija keskustelemaan keskenään. Kyseessä ei ole haastattelu (vaikka siihen keskustelut monesti lipsahtavatkin) vaan kahden kirjailijan keskinäinen kohtaaminen. Suurin osa keskusteluista käydään englanniksi, muutama ruotsiksi. YLE Areena lähettää haastattelut suorana, mutta ne jäävät myös arkistoon.

Gappah, Fioretos ja Kähkönen / Kuva: Saara Autere
Päivän aikana nähdään ja kuullaan viisi keskustelua. Ensimmäisen kolmen 45 minuuttia kestävän tuokion jälkeen pidetään tauko, jossa kirjailjat signeeraavat teoksiaan, joita tänä vuonna Nide -kirjakauppa myi aulassa. (Itse olin tosin varautunut ja ostanut kirjat etukäteen.) Pamukin signeeraustilaisuus aiheutti hieman kaaosta, koska pöydät olivat ovien vieressä ja jonot menivät täysin sekaisin. Oikeastaan en ole varma oliko lopulta edes jonoa. Mikäli vastaavanlaisia suurtähtiä saapuu tulevina vuosina (mikä on toki oletettavaa kahden loppuunmyydyn päivän jälkeen), kannattaa harkita jonkinlaista nauhaa tai parempaa sijoitusta signeerauspisteelle. Toki ymmärrän, että Savoyssa tämä on hyvin haasteellista ja festivaalin järjestäjät ovat varmasti tehneet mikä tehtävissä on.

Festivaalin juonsi tänäkin vuonna mainiosti näyttelijä Pekka Strang.

Ensimmäisen päivän parasta antia oli Märta Tikkasen, Linda Boström Knausgårdin ja Juha Itkosen keskustelu (joka oli ruotsiksi, enkä ymmärtänyt siitä mitään, mutta yleisö nautti silminnähden valtaisasti. Myös aihe kiinnosti minua, mutta YLE toivottavasti näyttää jossakin vaiheessa haastattelun tekstitettynä).

Ensimmäisen päivän viimeinen keskustelu oli kuitenkin paras: Tammen Keltaisen kirjaston kirjailija Petina Gappah, ruotsalaisen nykykirjallisuuden tähti Aris Fioretos ja Sirpa Kähkönen. Ensimmäistä kertaa aikaan saatiin kunnon keskustelu-asetelma. Siihen auttoi kolmen tasavahvan keskustelijan osallistuminen. Kahdenkeskiset keskustelut lipsahtavat haastatteluksi helpommin, koska on selvää, että vieraskielinen kirjailija on ikään kuin suomalaisen "vieraana".

Persson Giolito ja Hirvonen / Kuva: Saara Autere
Kolme sai aikaan kuitenkin hyvän keskustelun, mm. kulttuurisesta omimisesta. Gappah piti loisteliaan puheenvuoron, miksi hän kokee voivansa kirjoittaa albiinonaisen näkökulmasta olematta itse albiino, kirjassaan Muistojen kirja. Minusta on erikoista ajatella, että kirjailijalta pidettäisi epäsopivana mennä toisen ihmisen nahkoihin, mutta jotkut ajattelevat sen ilmeisesti niin yksipuolisesti.

Tein ensimmäisenä päivänä kiinnostavan huomion: rivi, jolla istuin (parven ensimmäinen), istui 27 naista ja lisäkseni kolme miestä. Lavasta katsoen ensimmäisellä rivillä istui 21 naista ja neljä miestä (+ kuvaaja), toisella rivillä 23 naista ja kaksi miestä, kolmannella rivillä 25 naista ja viisi miestä. Missä olette, kanssamieheni?

Ensimmäinen päivä huipentui Antti Holman ja Kaj Chydeniuksen konserttiin Suomi 100 ja Suurvallat. Kesto puoli tuntia.

Mazzarella ja Marsh / Kuva: Saara Autere
Toinen päivä lähti käyntiin Mauno Koiviston muistelolla, mikä oli tyylikäs veto. Malin Persson Giolito ja Elina Hirvonen muistelivat edesmennyttä presidenttiä, ennen haastatteluun ryhtymistä. Persson Giolito oli kiinnostava persoona ja haastattelu saikin kiinnostumaan hänen palkitusta teoksestaan Suurin kaikista.

Yksi eniten odottamani vieras oli brittiläinen neurokirurgi Henry Marsh, joka keskusteli festareilla kiitetetystä muistelmateoksestaan Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. Ennen festivaaleja huomasin, että kirjaa löytyy hyvin harvoista kaupoista. Suosittelen kirjan ottamista valikoimiin sen kiinnostavan aiheen ja menestyksen vuoksi. Kirja ollut bestseller useissa maissa, eikä suotta.

Henry Marsh / Kuva: Saara Autere
Päivän toiseksi viimeinen keskustelu oli Jari Tervon suvereenisti vetämä. Jos festivaalin parhaat kotimaiset vetäjät pitäisi valita, palkinto menisi ehdottomasti Tervolle (vaikka Antti Tuomainenkin oli mainio). He näyttivät kuinka kirjailijaa tulisi haastatella. Tervo veti parhaan toimittaja-Tervon esille keskustellessaan yhdysvaltalaisen Garth Greenwellin kanssa teoksesta Kaikki mikä sinulle kuuluu. Greenwell kehui kuinka kauniisti Tervo oli hänen romaaninsa lukenut.

Greenwell ja Tervo / Kuva: Saara Autere
Orhan Pamuk huipensi koko festivaalin, kuten mainittu. Keskustelua hänen tuoreesta Kummallinen mieleni -romaanistaan, sekä hieman Turkin politiikasta. Pamuk pysyy kaikesta huolimatta optimistisena (vaikka hän tarvitseekin henkivartijaa kaupungilla kulkiessaan). Ei ole helppoa arvostella valtaapitäviä diktatuurille flirttailevassa järjestelmässä. Mieluiten Pamuk kuitenkin keskusteli romaanistaan ja sen keskushenkilö Mevlutista.

Kaiken kaikkiaan Helsinki Lit osoitti olevansa festivaali, jota tarvitaan Suomen kulttuuritapahtumien joukkoon. On erikoista, miksi aina joulun alla mainostetaan suomalaisten ostavan kirjoja vain jouluna, yleensä lahjaksi. Kun sitä hoetaan tarpeeksi kauan, se alkaa pitää paikkansa. Mikäli markkinointi tehtäisi kunnolla pitkin vuotta, käytettäisi hieman mielikuvitusta, järjestettäisi tapahtumia ja luotaisi kirjoista ja kirjailijoista ns. "mediaseksikkäämpiä" - kirjallisuudella ei olisi hätää. Pärjääkö kirjallisuus, jos ainoa kenen ääni kuuluu on Teuvo Loman, joka sanoi Etelä-Suomen Sanomissa, ettei nuori sukupolvi enää halua kirjahyllyjä, koska ne ovat tunkkaisia, vievät paljon tilaa ja näyttävätkin usein esihistoriallisilta? En tosin ole varma kuka häntä kuuntelee, mutta pointtini lienee selvä.
Pamuk ja Aittokoski / Kuva: Saara Autere

On totta, että kirjallisuus on tietynlaisessa murroksessa, mutta se tulee selviämään siitä. Täytyy vain lyödä ihmisiä kirjalla päähän. Hinta on tietysti kirjalla kova, mutta on kirjastoja, antikvariaatteja ja kirppiksiä. Lukeminen täytyy vain löytää.

Jutun kuvat on otettu Helsinki Litin virallisilta Facebook-sivuilta. Kuvaaja krediitit menevät Saara Autereelle.
Minä tungoksessa. Tuo silmälasipäinen, hattupäinen komea mies. / Kuva: Saara Autere




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti