maanantai 27. heinäkuuta 2015

Pori Jazz on kulttuuriteko

Vuonna 2015 Pori Jazz -festivaali juhli 50. festarivuottaan. Reilu viikon kestävä festivaali huipentuu kolme päivää kestäviin pääkonsertteihin, jotka tänäkin vuonna keräsivät miltei 60 000 kävijää. Juhlavuoden pääkonserteissa nähtiin torstaina ja perjantaina isoja maailmantähtiä, kuten Kylie Minogue, Jessie J, Paloma Faith, sekä Emeli Sandé. Itse saavuin Poriin lauantaina, festivaalin viimeisenä pääkonserttipäivänä.

Moni tuntuu saapuvan Poriin katsomaan aina tiettyä artistia tai bändiä, mutta itse haluan nauttia koko päivästä. Saavuin Poriin jo hyvissä ajoin, jotta ehdin jälleen vierailla kuuluisalla jazzkadulla - ja tietenkin Pori Jazz -myymälässä. Parhainta antia jazzkadulla olivat pienet käsityökojut, joita saisi olla huomattavasti enemmän näiden halpiskrääsä-kojujen sijaan. Jazzkadulla voi kuulla musiikkia, poiketa museoon tai käydä vaikka jätskillä. Törmäät todennäköisesti myös Tarja Haloseen ja voit pyytää yhteiskuvan jos olet kyllin rohkea. Itse en ollut ja harmittelen sitä vieläkin.

Jazzkadulla suosittelen myös tankkaamaan vatsan täyteen, mikäli omia eväitä ei ole mukana. Siellä on hyviä, perushintaisia ja monipuolisia ruokakojuja.

Pian portit aukenivat tunnelmalliseen ja laajennettuun Kirjurinluodon konserttipuistoon. Aino Venna oli päivän ensimmäinen esiintyjä. Kuulin konsertista vain osan ja olin pettynyt kun en ehtinyt katsomaan tätä loistavaa kotimaista artistia. Hain autosta eväät ja retkituolit, sillä se on yksi niitä asioista mikä tekee Pori Jazzista festareitten ykkösen: turhat kiellot, säännöt ja rymyäminen huutavat poissaolollaan. Toki Suomen kieltolain puitteissa alueelle ei saa enää tuoda omia juomia, mutta se ei ole järjestäjän vika. Festivaalialueelle saa tuoda omia eväitä, retkituoleja, pöytiä - sekä niitä avaamattomia juomapulloja, joita konserttipaikat yleensä kauhuin kammoksuvat.

Ainoa mainittava tekijä oli laukkujen jatkuva syynääminen. Ymmärrän sen kun porteista tullaan sisään - alkoholia tai avattuja pulloja ei saa olla. Silti kun haluaa siirtyä tavalliselta alueelta anniskelualueelle, laukut tarkastetaan toistamiseen. Miksi ihmeessä?

Jukka Perko Jazztet
Kuva: Kim Knappe
Huonoa säätä oli luvattu ja sehän piti täysin paikkansa. Taivas repesi ja kaatosade alkoi. Pian aloittaa ensimmäinen must see- esiintyjä. Pori Jazz tilasi juhlavuoden kunniaksi kolmelta suomalaiselta eturivin jazzmuusikolta teoksen, joka kantaesitetään festaripäivänä Lokkilavalla. Lauantain artisti oli saksofonisti Jukka Perko.

Jukka Perko Jazztet
Aivan käsittämättömän hieno jazzteos. Suhteeni jazziin on vielä hyvin lapsenkengissä, mutta yritän oppia lisää kokoajan. Se mitä kokemattomat korvani pystyvät teoksesta välittämään on energinen, klassinen, jännittävä ja innoittava musiikkiteos, jota edes kylmä rankkasade ei pystynyt vaimentamaan.
Kvartetissa Perkon lisäksi soittavat Teppo Mäkynen, Ville Herrala, sekä Teemu Viinikainen.
Nämä mestarimuusikot taitavat soittimensa tiukalla ja tarkalla ammattitaidolla.
Toivon, että sävellyksestä on luvassa tallenne, jos ei suosittavampana vinyylinä, niin edes CD:nä.

En ymmärrä miksi ihmiset tulevat festareille juoruilemaan. Takanani konserttia seurasivat kaksi pariskuntaa, jossa rouvat katsoivat toistensa puhelimista kuvia omista sukulaisistaan. Kun sukulaiset oltiin käyty läpi, siirryttiin naapureihin, ja suut kävi. Miehet puhuivat sitten kaikesta muusta turhanpäiväisestä, kuten veneilystä ja ties mistä. He tulevat Pori Jazzeille kuuntelemaan jazzia vain ja ainoastaan voivansa leuhkia ystävilleen kuinka kultturelleja ovat. Voin kertoa: heiltä jäi kaikki kuulematta. Ja niin jäi monelta muultakin.
Jukka Perko Jazztet - Kuva: Kim Knappe

Perkon Jazztetin jälkeen Tedin teltassa aloitti uskomattoman hyvä, kahdeksan hengen jazz/afrobeatryhmä, Helsinki-Cotonou Ensemble. Emme pystyneet jäämään kuuntelemaan paria kappaletta enempää, koska täytyi lähteä hakemaan autosta kuivia vaatteita. Silti tähän palaan myöhemmin, sillä heidän musiikkinsa ja live-esiintymisensä oli vakuuttavaa, tuoretta ja voimallista.

Samaisesta syystä missasin odottamani yhdysvaltalaisen Vijay Iyer Trion, mikä jäi vaivaamaan. Konsertti oli varmasti nautittava, ja toivonkin näkevämme yhtyeen Suomessa pian uudelleen. Päätös lähteä vaihtamaan vaatteita oli kuitenkin oikea, sillä en ole niinkään varma kuinka hyvin Porin koleassa säässä olisi kestänyt muutoin. Sade onneksi loppui, tai ainakin laantui loppuillaksi, ennen seuraavaa esiintyjää.

Orquesta Buena Vista Social Club - Kuva: Pori Jazz
Orquesta Buena Vista Social Club
Legendaarinen kuubalaisbändi keräsi jättiyleisön päälavan ääreen. Ryhmän jäähyväiskiertue Adiós Tour 14/15 pysähtyi Pori Jazzeille 15 vuotta edellisestä vierailustaan festareilla.
Aluksi yhtye esiintyi jähmeähkösti, eikä keikkakaan uponnut minuun mitenkään hirmuisella voimalla. Onneksi yhtyeen valloittava naissolisti, 84-vuotias Omara Portuondo osasi ottaa yleisön haltuun varmalla ammattitaidolla. Portuondo toi hetkessä sähköisen tunnelman sekä yleisöön, että muiden jäsenten fiilikseen.


Buena Vista Social Club - Kuva: Pori Jazz
Loppua kohden keikasta tuli karnevalistinen ilottelu, josta nautin paljon. OBVSC rentoutui ja jopa leikitteli esiintyessään. Silloin ymmärsin missä yhtyeessä on kyse.
Keikan lähestyessä loppuaan Portuondo saapui vielä lavalle, sai suuren kukkakimpun yleisöltä ja oli silminnähden erittäin liikuttunut. Hänet jouduttiin hakemaan lavalta pois useaan otteeseen, mikä oli vain yksi merkki siitä kuinka paljon leidi nautti esiintymisestä Pori Jazz -yleisölle.

Keikan päättyessä ilmoitettiin, että Buena Vista Social Club jakaa lavan vieressä signeerauksia. Kolme jäsentä saikin kirjoittaa satoja nimmareita ja tilaisuus kesti sievoisen tovin. Jono oli valtava. Tällaisia signeeraustilaisuuksia järjestyy liian harvoin, näitä olisi hienoa saada kokea enemmänkin!
Ohjelma päälavalla jatkuu.
Kool & the Gang - Kuva: Pori Jazz

Kool & the Gang
Tätä odotin päivältä vähiten, mutta R&B/discofunk-yhtye olikin yksi päivän suurimmista ja positiivisimmista yllättäjistä! Keikka alkoi, jatkui ja päättyi räjähtävällä energiapurkauksella.
Kaikki tietävät Porissa kuullut suurimmat hitit: Celebration, Get Down On It tai Jungle Boogie. Niitä on soitettu radiossa jo aikojen alusta. En koskaan ole osannut erityisemmin arvostaa yhtyettä näiden hittien pohjalta, mutta jumankauta! Tämä yhtye osaa soittaa. Käsittämättömän taitavia muusikoita, solisteja ja showmiehiä jokainen. Kool & the Gang tarjoili kunnon show'n. Koko Pori bailaa!

Jännitys alkaa tiivistyä - ei aikaakaan kun illan pääesiintyjä, Robert Plant yhtyeineen ottaa päälavan haltuun. Plant tunnetaan rockin legendaarisen mammuttibändin Led Zeppelinin solistina. Plantin keikkoja ollaan kehuttu hienoiksi ja ne ovat saaneet kiittäviä arvioita. Odotukset ovat korkealla.

Kool & the Gang - Kuva: Pori Jazz
Robert Plant and the Sensational Space Shifters - Kuva: Pori Jazz

Robert Plant and the Sensational Space Shifters
Keikka alkoi Led Zeppelin-klassikolla Trampled Under Foot. Rakastan keikkojen alkuja! Parempaa biisiä en keksi aloittamaan tällaista keikkaa. Zeppelinin aikaisia biisejä kuultiinkin keikalla reilusti - jopa puolet settilistasta taisi olla näitä klassikoita, kuten Black Dog, The Lemon Song, sekä Whole Lotta Love, joka ehdottomasti oli yksi päivän tähtihetkistä.

Useat harmittelivat Plantin valintaa esittää niinkin paljon zeppelinbiisejä. Plantin soolomateriaali on nimittäin eittämättä hyvin laadukasta jo itsessään, ja settiin mahtuisi mm. loistavien Rainbow ja Little Maggie biisien lisäksi enemmänkin tuoretta, Plantille tyypillisiä musiikillisesti kunnianhimoista biisivalintaa. Mutta toisaalta todettakoon tähän, että artisti esittää sitä mitä parhaaksi näkee ja keikka on todennäköisesti nautittava joka tapauksessa. Niin oli tämäkin.

Taustayhtye oli kovassa vedossa, Plantista ja hänen mahtavasta äänestään puhumattakaan. 
Keikan päätti yksi Zeppelinin suurimmista hiteistä Rock and Roll.

Robert Plant and the Sensational Space Shifters - Kuva: Kim Knappe
Tältä osin päättyi tänä vuonna oma Pori Jazz -fetarini. Jos surkeaa säätä ei oteta huomioon, minulle jäi jälleen kerran todella, todella hyvä fiilis. Mitä olen tutkinut yleisesti festareiden musatarjontaa, olen tullut siihen tulokseen, että Jazzeilla on vuodesta toiseen kaikkein laajin ja kattavin tarjonta erilaista musiikkia. Jos ei diggaa toisesta esiintyjästä, fiilaa todennäköisesti seuraavaa.

Eikä tämänkaltaisella festarilla edes artistilla ole kovinkaan suurta väliä - vaikka osallistuisi festareille täysin sokkona, kuulee todennäköisesti hienoa ja uutta musiikkia, jonka olemassaolosta ei ole edes aiemmin tiennyt. Virheitä ei edes voi tehdä.

Kaverini kysyi kannattaako Pori Jazzeille mennä. "Onko se vain keski-ikäisille?" Ei todellakaan. Jazzien yleisö on yhtä monipuolista kuin musiikkitarjontakin. Pori Jazz on kaikille.
Ohjeeni onkin siis tämä: mene kokemaan se itse. Pääosassa on aina hyvä, rento fiilis ja monipuolinen musiikki. Se on todellinen kulttuuriteko.
Robert Plant and the Sensational Space Shifters - Kuva: Pori Jazz




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti