maanantai 1. joulukuuta 2014

Annika Grahn ja Eija Mäkinen: Esko Roine (2014)

Like 2014
Olen elämäkertojen ja muistelmien liputtaja. Näyttelijä ja entinen teatterijohtaja Esko Roine täytti juuri 70 vuotta. Sen kunniaksi Like-kustannus julkaisi Annika Grahnin ja Eija Mäkisen kirjoittaman kirjan, Esko Roine, joka tuo Roineen elämän hänen omalla äänellään esiin hauskasti ja mielenkiintoisesti.

Kirjasta välittyy Roineen olevan tarinoiva huumoriveikko, monipuolinen näyttelijä, sekä taloudellinen teatterijohtaja - lopputuloksesta tinkimättä. Siinä olikin yksi hänen monista kiinnostavista ajatuksistaan, kompromisseja on tehtävä, mutta yleisölle on tarjottava paras mahdollinen esitys.

Esko Roine syntyi teatteriperheeseen, joka kasvaa edelleen.
Jos tarkkoja ollaan, Roineita on oikeastaan joka puolella. Esimerkiksi moni omasta ikäpolvestani tuntee hänen siskonsa, Eila Roineen, Pikku Kakkosen mummona - yhtenä lapsuuden merkittävimmistä mummoista.

Teatterikoulussa Roine opiskeli mm. Vesa-Matti Loirin ja Kirsti Wallasvaaran luokkatoverina. Hyviltä tarinoilta on vaikea välttyä.
Myöhempinä vuosina hänet valittiin johtajaksi Tampereen Teatteriin, ja myöhemmin Tampereen Työväen Teatteriin.

Kirja ei ulkoisesti vedä puoleensa ollenkaan, mutta olen niin iloinen että avasin sen. Oikeastaan juuri tietämäni Esko Roineen persoona ja ura saikin minut tarttumaan kirjaan. Kirja on hyvin kirjoitettu ja luo mielenkiintoisen läpileikkauksen Eskon lapsuudesta tähän päivään.

Hän laukoo älykkäitä mielipiteitä niin teatterikoulutuksesta, teatterin johtamisesta, kuin näyttelijäntyöstä.
Yksi mielenkiintoinen ajatus oli esimerkiksi se, että ennen Teatterikoulusta saatettiin heittää opiskelija pois, mikäli koetaankin ettei hän sovellu ammattiin. Faktaksi kuitenkin sanotaan, että ylikoulutusta on tänäkin päivänä - näyttelijöitä ketkä eivät harjoita ammattiaan päivääkään. Nykypäivänä lait kieltävät tämän, mutta entä jos…?

Kirjassa oli useita sitaatteja jotka haluaisin poimia, mutta en tiedä mitä tekijänoikeudet sanoisivat siitä. Uskallan poimia kuitenkin yhden mielenkiintoisen, joka sivuaa hieman myös edellistä pohdintaa:

"Vielä 1960-luvulla tähtinäyttelijäkultti oli Eskon mukaan voimissaan.
'Sitä ruvettiin tietoisesti tuhoamaan 1970-luvulla, jolloin roolit tuli jakaa vuorotteluperiaatteen mukaisesti. En ymmärrä, miten me harhaannuimme, minäkin. Eihän taide ole demokratialaji. Kun tehdään teatteritaidetta, näyttelijän pitää aina pyrkiä olemaan paras.
'En usko, että Albert Edelfelt olisi minään jouluna ajatellut, että voi paska, kun tuli tehtyä hyviä tauluja koko talvi. Kaverit eivät ole myyneet yhtä hyvin. Ensi vuonna maalaan tosi huonoja, niin kaverit saavat taulunsa paremmin kaupaksi. Ei se niin mene.''"

Kirja on alalle haluavien ja aiheesta kiinnostuneiden must read, ja siinäpä hyvä aasinsilta seuraavaan KILPAILUUN!
Voita tuplakappaleeni Esko Roine -kirjasta. (HUOM. kyseisessä kappaleessa ei ole signeerausta!)
Kerro minkä näytelmän haluaisit nähdä tai tehdä itse teatteriin. Perustele vastauksesi.
Lähetä vastauksesi kulttuurishokki [at] hotmail.com   Kilpailuun voi osallistua 10.12. asti! 

Annika Grahn ja Eija Mäkinen: Esko Roine
Like, 2014. 269 sivua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti